Leskenlehdet tuovat kevään

Monelle ensimmäisen leskenlehden huomaaminen saa hymyn huulille, koska leskenlehden kukat ovat lupaus keväästä ja tulevasta kesästä. Tänä keväänä huomasin ensimmäisen auenneen kukan jo maaliskuun alkupuolella. Siis kuukautta normaalia kukintakautta aiemmin. Parin päivän kuluttua yöllä oli ollut pakkasta, ja en malttanut olla menemättä löytämäni leskenlehden luo. Kukka ja viereinen nuppu olivat kuuran peitossa. Kaunista!

Ihmiset kiinnittävät leskenlehtiin varmasti paljon enemmän huomiota kuin vaikka vastaavanlaisiin tienpientareiden keltaisiin voikukkiin, koska leskenlehti aloittaa kevään kukkakauden. Kun muu luonto odottelee vielä kasvukautta ja näkyy lähinnä ruskean eri sävyissä, loistavat pirteät keltaiset leskenlehdet edukseen ja keräävät kaikki heränneet pörriäiset luokseen. Ottamani kuvan pörriäinenkin oli niin ihastunut leskenlehden meteen, ettei olisi malttanut poistua kukasta ollenkaan. Siitepölystä keltaiset jalat kertovat saman tarinan.

Vaikka leskenlehti on itsellenikin tosi tuttu kasvi, ei sitä ole edes lapsena tullut tarkasteltua yhtä tarkasti kuin tänä keväänä uuden makro-objektiivin kanssa. Lähikuvasta näkyy, että kukan keskustassa on pieniä nuppuja, joista jokaisesta aukeaa pieni ”kukka”.

Veden kuvajaiset

Valosta ja varjoista, veden pinnalle syntyvistä peilikuvista ja liikkuvasta vedestä syntyy kauniita kuvioita. Peilityyntä järven pintaa on aina pidetty kuvauksellisena, mutta myös peilikuvan sotkeutuessa pinnalla näkyy mielenkiintoista katseltavaa, kuviot ovat vain abstraktimpeja.

Ensimmäisessä kuvassa veden pinnan heijastuksista voi vielä tunnistaa puiden peilikuvat, kun vesi ei liiaksi lainehdi ja kuva on otettu tarpeeksi kaukaa. Lähikuvassa puun peilikuva ei ole enää tunnistettava. Pidän värien ja kuvioiden leikistä lähikuvassa.

Seuraavissa kuvissa näkyy vihjeitä puiden runkojen ja oksien peilikuvista. Viimeisessä kuvassa veden pinnalla näkyy mielenkiintoisia ristikkokuvioita.

 

Tulppaanien aikaan

Näiden valkoisten tulppaanien hennon kimaltavat terälehdet ja nuppujen kauniit vihreät juovat houkuttivat kuvaamaan. Sisällä ”studiossa” kuvaamisessa on se hyvä puoli, ettei tuuli heiluta hentoja kukkia. Makrokuvissa kaikenlainen heiluminen, huojuminen ja tärähtäminen ovat makrokokoisia haittoja.

Järkkärillä otetuissa makrokuvissa terävyysalue jää sen verran pieneksi, ettei koko kukkaa saa terälehden kärjistä kukinnon pohjalle asti toistumaan terävänä. Yleinen ohjehan on, että kukinnon emi ja heteet pitäisi olla teräviä kuvassa. Itse pidän myös kuvista, jossa noiden terälehtien kauniit yksityiskohdat saavat olla huomion keskipisteenä. Seuraavassa samasta kukasta kaksi kuvaa, mutta eri terävyysalueella.

Makrokuvauksessa mahtavinta on päästä katselemaan kuviaan koko tietokoneruudun kokoisena. Harmi, että tänne blogiin kuvat joutuu laittamaan varsin pieninä. Siksi rajasin edellisten kuvien yksityiskohdista 100 % suurennoksen, joita en joutunut pienentämään ollenkaan blogia varten. Kun klikkaat kuvaa suuremmaksi, näet seuraavissa kuvissa ne pienet yksityiskohdat, jotka itse näen pienentämättömistä kuvistani. Ero on aika valtava!

Tuota kaunista ja hentoa kimalletta, joka terälehdissä näkyy, ei ollutkaan niin helppoa saada näkymään kuvassa. Jos se puuttuu kuvasta, kukan kauneudesta jää puuttumaan jotain varsin oleellista.

Viimeisenä vielä kuva valkoisesta tulppaanista vastavalossa ja tulppaanin keskustasta.