Näiden valkoisten tulppaanien hennon kimaltavat terälehdet
ja nuppujen kauniit vihreät juovat houkuttivat kuvaamaan. Sisällä ”studiossa”
kuvaamisessa on se hyvä puoli, ettei tuuli heiluta hentoja kukkia. Makrokuvissa
kaikenlainen heiluminen, huojuminen ja tärähtäminen ovat makrokokoisia haittoja.
Järkkärillä otetuissa makrokuvissa terävyysalue jää sen verran pieneksi, ettei
koko kukkaa saa terälehden kärjistä kukinnon pohjalle asti toistumaan terävänä.
Yleinen ohjehan on, että kukinnon emi ja heteet pitäisi olla teräviä kuvassa.
Itse pidän myös kuvista, jossa noiden terälehtien kauniit yksityiskohdat saavat
olla huomion keskipisteenä. Seuraavassa samasta kukasta kaksi kuvaa, mutta eri terävyysalueella.
Makrokuvauksessa mahtavinta on päästä katselemaan kuviaan
koko tietokoneruudun kokoisena. Harmi, että tänne blogiin kuvat joutuu
laittamaan varsin pieninä. Siksi rajasin edellisten kuvien yksityiskohdista 100
% suurennoksen, joita en joutunut pienentämään ollenkaan blogia varten.
Kun klikkaat kuvaa suuremmaksi, näet seuraavissa kuvissa ne pienet yksityiskohdat, jotka itse näen
pienentämättömistä kuvistani. Ero on aika valtava!
Tuota kaunista ja hentoa kimalletta, joka terälehdissä
näkyy, ei ollutkaan niin helppoa saada näkymään kuvassa. Jos se puuttuu
kuvasta, kukan kauneudesta jää puuttumaan jotain varsin oleellista.
Viimeisenä vielä kuva valkoisesta tulppaanista vastavalossa
ja tulppaanin keskustasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti