Kasvimaailman kasvussa on loputtomasti mielenkiintoista
kuvattavaa. Millainen on kasvin lehti ennen kuin se ehtii suoristua ja
kasvattaa lehtensä lajityypilliseen muotoonsa? Varsin erilaisia ihasteltavia ja
iljettäviä muotoja löysin kuvausretkilläni keväällä ja alkukesästä.
Ensimmäiseen kuvaan on vangittu se kevään vaalean vihreän
sävy, joka mielestäni symbolisoi koko kevään energistä kasvua. Keväässä on
vahva lupaus uudesta alusta, tavallaan anteeksianto edellisistä virheistä tai
epäonnistumisista. Vaikka viime kesänä joku olisi syönyt lehdet reikäisiksi tai
kasvu olisi jäänyt huonoksi kuivuuden takia, uudessa keväässä on uusi
mahdollisuus. Lehden kaunis aaltoileva muoto sai minut valitsemaan juuri tämän
herkän lehdenalun.
Nämä spiraalikierteiset ja kauniin väriset lupiinin alut
veivät heti huomioni. Kuvasta ei tullut normimuotoista, mutta kokonaisuus
näytti niin paljon paremmalta, kun kuvan reunoilla olevien lehtien osat sai
leikattua kuvasta pois ja jäljelle jäi yksinkertainen, rytminen kokonaisuus.
Seuraavan kuvan otin maaliskuun alkupuolella, kun juuri
mikään ei vielä kasvanut vihreänä. Olikin iloinen yllätys huomata maassa aivan
pieniä kasvinalkuja, jotka uhmakkaasti tunkeutuivat viimesyksyisten lehtien
lävitse. Vaikka kasvien pienet alut tuntuvat niin haurailta, niissä on valtava
voima puskea itsensä vastaan tulevien esteiden läpi. Olisinpa päässyt kuvaamaan
näitä makro-objektiivilla, jonka ostin vasta myöhemmin keväällä.
Mitä seuraavassa kuvassa on? Limaiset, vihreät avaruusolion
aivot? Ei vaiskaan, sehän on puutarhan tuttu raparperi. Se vaan on vielä varsin
ruttuinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti