Valkovuokkojen kuihduttua kamera suuntautui luontevasti
toisiin kevään valkoisiin kaunokaisiin. Tuomen kukkien tuoksun olisin liittynyt
näihin kuviin, jos se olisi ollut mahdollista. Ehkä vielä sen lintujen laulun
ja auringon lämmön iholla, joista näillä kuvausreissuilla sain nauttia. Niissä
hetkissä oli kevään ihanuudet nautittavana!
Tuomen aukeavan lehden kuvasin sattumalta keväällä
valkovuokkoaikaan. Halusin kuvata kevään vaaleanvihreitä lehtiä, kevään suurta
kasvunaikaa. Tuomessa olleet lehdet kiinnittivät huomioni, koska niissä
lehtisuonet näkyvät kauniisti vastavalossa. Vasta myöhemmillä kuvausreissuilla
hoksasin puun olevan tuomi.
Puun lehvästön seassa voi napsia kauniita kuvia - tai sitten
sekavia oksasekamelskakuvia, joissa katse ei löydä sitä oleellista
yksityiskohtaa, johon katseen pitäisi kiinnittyä. Hyvän kuvan saamiseen auttaa
varmasti taustan sumentuminen, jolloin edessä olevat tärkeät oksat erottuvat
muista oksista. Oleellinen oksa tai yksityiskohta on myös tärkeää rajata
näkymään kokonaisena kuvassa.
Valon ja varjon leikki puun lehdissä luo vahvan tunnelman
lämpimästä, aurinkoisesta ja huolettomasta kesäpäivästä. Valokuvaamiseen tummat
varjot ja vaalea, kirkas taivas tuovat omat haasteensa. Taivaan vaaleat kohdat
palavat helposti puhki, ja varjossa olevat yksityiskohdat eivät nouse kunnolla
esiin kuvassa.
Seuraavassa kuvassa kukan terälehdet ovat auenneet, mutta
heteet ovat vielä supussa kukan keskellä. Tämä kukkaterttu oli mielestäni
muutenkin kauniin muotoinen. Mieleisen kuvan ottaminen oli vaan todella
haasteellista tuulen takia. Enkä siinä kunnolla onnistunutkaan. Yleensä otan
joka kohteesta useamman kuvan, jotta joku kuvista olisi varmasti onnistunut.
Tässä valitsemassani versiossa tausta on liian tumma. Otinkin tämän kuvan
jälkeen useita kuvia, joissa tausta on vaaleampi, kauniin vihreä, mutta niistä
miltei kaikki olivat tuulen takia tärähtäneitä tai väärin tarkentuneita. Yksi
onnistui noissa asioissa, mutta siinä syvyysterävyysalue on niin kapea, ettei kukkatertuista
saa kokonaiskuvaa, jota kuvassa tavoittelin.
Valokuvaajana kehittyminen vaatii omien kuvien kriittistä
tarkastelua ja pohdintoja, miten olisi kuvista saanut vielä parempia. Tähän
kuvaan olisin halunnut suurempaa syvyysterävyyttä, jotta kukan kaikki kauniit
yksityiskohdat olisivat piirtyneet terävinä. Tyynellä ilmalla olisinkin
valinnut kameran asetukset toisin. Virheet ja puutteet opettavat, mutta jos jää
tuijottamaan vain puutteita, hiipuu helposti kuvaamisen ja oppimisen ilo.
Viimeisessä kuvassa heteetkin ovat valmiita houkuttelemaan
pörriäisiä luokseen. Valkoiset kukat erottuvat kauniisti sinistä taivasta
vasten. Ja sellaisena haluan tuomen kukkien kuvausreissut muistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti